Jarruttaminen vaatii harjoittelua

Mihin erityisesti pedelec-kuljettajien on kiinnitettävä huomiota liikenteessä

Liikkuminen pedelecillä, kuten Eskute Polluno Pro tai Netuno Pro, on erittäin miellyttävää. Sähkömoottorin tarjoaman avustavan voiman ansiosta voi keskittyä enemmän ympäristöön ja kauniiseen luontoon – avulias apuri auttaa rullaamaan rentoutuneesti tasamaalla ja selviytymään melko jyrkistäkin nousuista kohtuullisella vaivalla. Todellinen etu, jonka yhä useammat ihmiset ovat löytäneet itselleen. Ei ihme: tätä vaivatonta etenemisen tunnetta, jota itsenäisissä testeissä erinomaisesti arvioidut Eskute-mallit tarjoavat, saa nykyään suhteellisen edullisesti.

Kuten sanottu: Ei ole ihme, että pedelecien ja sähköpyörien suosio kasvaa vauhdilla. Mutta kääntöpuolta ei saa unohtaa: Kun yhä useampi, nuoresta vanhaan, löytää pedelec-ajamisen viehätyksen, myös onnettomuuksia tulee väistämättä enemmän. Tilastokeskuksen (Destatis) luvut puhuvat karua kieltä: vuonna 2021 yli 17 000 pedelec-kuljettajaa loukkaantui onnettomuuksissa ja yli 130 menetti henkensä. Vaikka tilastollisesti riippumattomia tietoja ei vielä ole siitä, kuinka usein jarrutusvirheet ovat olleet ratkaisevassa roolissa vakavissa tai kuolemaan johtaneissa onnettomuuksissa, on yksi asia selvä: vääränlainen jarrutus – joko liian heikko tai liian voimakas – on merkittävä tekijä onnettomuuksissa.

Jarrujen on oltava aina kunnossa

Siksi aloittelijoiden ja kokeneiden kaksipyöräisten kuljettajien on annettava jarruille ansaitsemaansa korkea prioriteetti. On selvää, että ei ole pelkästään huolimattomuutta lähteä ajamaan, jos jarrut eivät ole optimaalisessa kunnossa. Jos jarrukahvat venyvät yhä pidemmälle ilman kunnollista jarrutusta, tai jos jarrutettaessa kuuluu vinkuvia ja kitiseviä ääniä, on syytä suunnata pyöräkorjaamolle. Ajan haaskaus ja kustannusten välttely on elämällä leikkimistä. Fyysinen koskemattomuus on arvokas asia – muutama euro pyöräkorjaajalle on hyvin sijoitettua rahaa.

Jarrut ovat erityisen tärkeitä niille, jotka ovat vasta aloittamassa pedelecillä ajamisen, erityisesti niille, jotka eivät ole pitkään aikaan ajaneet kaksipyöräisellä. Pyörän fysiikan erityiset lait ovat yksi asia, mutta ero tavallisen ja sähköavusteisen pyörän välillä on toinen haaste, johon on sopeuduttava. Pedelecit, joita yleensä kutsutaan sähköpyöriksi ja jotka kulkevat sähkömoottorin avustuksella jopa 25 km/h, ovat yleensä huomattavasti raskaampia kuin tavalliset polkupyörät. Lisäksi niiden painopiste on usein korkeammalla, koska painava akku on yleensä sijoitettu polkimien yläpuolelle. Seurauksena on, että jarrutettaessa syntyy epätavallisen voimakkaita keskipakoisvoimia, jotka on hallittava, jotta ei putoa pyörän selästä.

Nykyaikaiset jarrut ovat erittäin tehokkaita

Lisäksi uusissa, moderneissa pyörissä, olivat ne sitten analogisia tai digitaalisia, on yleensä jarrut, joita ei voi verrata vanhojen pyörien jarruihin. Jos on tottunut vuosia vanhoihin vannejarruihin, joiden hidastusteho on heikko, kokee ensimmäisillä jarrutuskokeiluilla modernin hydraulisen levyjarrun ihmeen. Nämä pienet apuvälineet pyörässä ovat todella vaikuttavia, mutta kokemattomille käyttäjille ne eivät ole heti helppoja käyttää.

Siksi asiantuntijat suosittelevat uusille tai uudelleen aloittaville kaksipyöräisille, että he totuttelevat uuden jarrujärjestelmänsä ominaisuuksiin hitaasti ja askel askeleelta. Vanhoista vannejarruista tottuneella voimalla ei kannata aloittaa testijarrutuksia, sillä se voi mennä pieleen. Levyjarrut toimivat huomattavasti pienemmillä voimilla, ne ovat helpommin annosteltavissa ja kestävämpiä. Tämä on erityisen hyödyllistä vanhemmille aloittelijoille, jotka eivät enää pysty puristamaan yhtä voimakkaasti kuin nuorempina, mutta pystyvät silti saavuttamaan hyvät jarrutustulokset – tosin vasta harjoittelun jälkeen.

Harjoittele, harjoittele, harjoittele on ohje

Koska voimakkaassa jarrutuksessa suurin osa painosta siirtyy etupyörälle, se pystyy siirtämään suuremman jarrutusvoiman tien pintaan. Etujarru voi tuottaa jopa kaksi kolmasosaa mahdollisesta negatiivisesta kiihtyvyydestä. Ongelmana on, että jos sitä käyttää liikaa, päätyy nopeasti maahan – yksinkertaisesti siksi, että putoaa satulasta. Siksi ainoa keino on: harjoitella, harjoitella, harjoitella! Oikea tekniikka hätä- tai täysjarrutuksessa ei ole taikuutta, mutta sitä ei opi itsestään. Jos haluaa ensin tietää, kuinka paljon takajarru pystyy hidastamaan, voi kokeilla yhä voimakkaampaa jarrutusta eri alustoilla aina takapyörän lukkiutumiseen asti. Käytännössä tämä toimii eräänlaisena analogisena lukkiutumisenestojärjestelmänä (ABS): kun takapyörä lukkiutuu, päästää jarrukahvasta hetkeksi irti, ja jos pyörä lähtee liikaa luisumaan, jarruttaa uudelleen. Automaailmassa tätä kutsutaan nykäysjarrutukseksi.

Tätä harjoitusta ei kuitenkaan suositella etujarrun rajoja lähestyttäessä, koska kuten sanottu, kaksipyöräinen heittää kuljettajan nopeasti pois, jos jarrutusvoimaa etupyörällä käyttää liikaa. Jos päätyy vain lievin vammoin tienpenkkaan, on onnekas. Ja jos on kerran kokenut, kuten tämän blogikirjoituksen kirjoittaja, etupyörän lukkiutumisen karkealla soralla jyrkässä alamäessä ja joutunut tahattomasti pudottamaan pedelecinsä, tietää tarkalleen, kuinka vaarallista se on. Lisäksi tietää, kuinka tärkeää on käyttää kypärää – ja harjoitella turvallista jarrutusta aina kun siihen on mahdollisuus. Vinkki: Jos on vaikea tottua kahteen hydrauliseen jarruun, kannattaa etsiä pedelec, jossa on tuttu takajarru tai levyjarru – niitä löytyy vielä joistakin matalalattiaisista malleista.

Varovaisuutta myös irtonaisella alustalla ja märällä kelillä

Jos haluaa jarruttaa mahdollisimman nopeasti ja turvallisesti, on käytettävä molempia käsijarruja samanaikaisesti. Ja sitä sopivaa annostelua on harjoiteltava runsaasti, jotta sen oppii käytännössä. Tämä annostelu riippuu kuitenkin hyvin paljon alustan laadusta. Asfaltilla voi siirtää huomattavasti suurempia jarrutusvoimia kuin soralla. On tärkeää käyttää etujarrua varovaisesti irtonaisella, liukkaalla tai märällä alustalla, jotta vältytään ylijarrutukselta ja tahattomalta liukumiselta.

Tärkeä rooli hätä- tai vaaratilanteen jarrutuksissa on myös kuljettajan asennolla. Sen sijaan, että istuisi jäykkänä satulassa ja tuijottaisi pelokkaana vaaraa, on toimittava: noustava satulasta, siirrettävä painopistettä hieman satulan taakse. Kädet ja jalat tulisi olla lähes ojennettuina ja tukeutua ohjaustankoon ja polkimiin. Tärkeää on, ettei käsiä ojenneta täysin suoriksi, jotta pieniä suuntakorjauksia voi vielä tehdä. Koska modernit jarrut mahdollistavat täydet jarrutusvoimat kahdella sormella, voi ohjaustankoa pitää vaaratilanteessakin tiukasti kädessä – se lisää turvallisuutta.

ABS estää kaatumisen

Mainitsimme jo analogisen ABS:n. Entä elektroninen lukkiutumisenestojärjestelmä? Sitä tarjoaa nykyään useampi valmistaja toisessa sukupolvessa, ja sillä on yllättävä sivuvaikutus: ”Normaali” jarrutus ilman elektronista apua kestää hieman pidempään – tästä pyöränvalmistajat myös selvästi varoittavat. Vaaratilanteessa hyvät ABS-järjestelmät, joita saa noin 500 eurolla, estävät pyörien lukkiutumisen irtonaisilla alustoilla, kuten sorateillä. Lisäksi ne täyttävät merkittävän tehtävän: ne estävät fysiikan sallimissa rajoissa takapyörän nousemisen ilmaan ja tarvittaessa estävät pyörän ja kuljettajan kaatumisen eteenpäin.