Minun Eskute Ride -tarinani - Thomas Meyer

Etsin sähköpyörää, joka ei maksaisi omaisuutta, olisi silti hyvin tehty ja täyttäisi vaatimukseni. Käytännössä täydellinen pyörä.

Tarvitsin pyörän, jolla voisin ajaa töihin, tehdä satunnaisia pieniä ostoksia ja käydä nopeasti kalastusvavan kanssa veden äärellä. Kaikki enintään 15 kilometrin säteellä.
Selailin nettiä ja törmäsin Eskuten Wayfarer-malliin. Sähköpyörä tähän hintaan ja varustelulla?! Tässä täytyy olla jokin vika.
Mutta muutamien videoiden ja kokemusten jälkeen uskalsin sen kuitenkin tilata.

Tilasin lauantaina, toimitettiin keskiviikkona. Täydellistä!
Wayfarer tuli erittäin tukevassa laatikossa, osittain koottuna ja osat oli esimerkillisesti pakattu vaahtomuoviin. Mukana oli ohjeet, mutta katsoin mieluummin kotisivujen kokoamisvideon.
Lopullinen kokoaminen oli lastenleikkiä ja kesti alle tunnin. No, ikäkin vaikuttaa, en ole enää nopeimpia J
Sitten akku latauslaitteeseen, renkaat täyteen ilmaa ja pyörä oli käyttövalmis.

Olenko maininnut, että Wayfarer näyttää todella hyvältä?
Integroitu akku, mattamusta maalipinta, joustava etuhaarukka, erittäin tukeva tavarateline ja varsin miellyttävä muotoilu.

Kokeilin istua, säädin ohjaustangon ja satulan itselleni sopivaksi (olen 185 cm) ja sitten:

Kohti katua. Selkeästi luettavasta kosketusnäytöstä valitsin heti tason 2 ja matka alkoi. Bafang-takamoottori käynnistyy noin puolen polkaisun jälkeen ja työntää heti kunnolla eteenpäin. Se oli minulle aluksi wow-efekti verrattuna vanhempaan etumoottorimalliin. Ja se on hiljainen! Kun etumoottorini surisi iloisesti, Wayfareria ei juuri kuule lainkaan. Ei vain moottori ole miellyttävän hiljainen, vaan muutenkaan ei kolise tai natise missään.

16-tuumaiset levyjarrut eivät ole hydrauliset, vaan mekaaniset. Se tarkoittaa, että tarvitaan hieman enemmän voimaa, mutta ne purevat hyvin ja hidastavat kuten pitääkin. Kun ottaa huomioon, että tässä hintaluokassa saa yleensä vain vannejarrut tai poljinjarrun, tämä on paljon parempi! Säädin ne ensimmäisen koeajon jälkeen hieman "terävämmiksi", mutta sen voi jokainen päättää itse.

Jo ensimmäisillä kilometreillä tunsin oloni todella turvalliseksi sähköpyörällä. En tarvinnut pitkää totuttelua. Yllättäen jopa satula, johon aluksi suhtauduin kriittisesti, on todella mukava. No, värimaailmasta voi olla eri mieltä. Se ei oikein sovi muuten melko eleganttiin ulkonäköön. Mutta kun istun pyörän päällä, kukaan ei sitä näe. Ja istun hyvin.

Shimano-vaihteisto vaihtaa tarkasti alusta alkaen. En joutunut säätämään mitään. Asun kuitenkin alueella, jossa ei ole paljon mäkiä, joten ajan yleensä vain seitsemännellä vaihteella.

Sitten illalla suoraan Reinille. Kävin kalastuspaikoillani katsomassa, sopiiko pyörä niille. Sopii. Soratie sujuu hyvin, eikä ärsyttävää kolinaa kuulu, ja jousitus vaimentaa pehmeästi kuoppia. Sopii.
Valot olivat minulle myös tärkeitä, ja ne ovat enemmän kuin tyydyttävät. Takana valo on punainen, mutta edessä on neljä kirkasta LEDiä, jotka valaisevat hyvin pyörän edustan. Ja ennen kaikkea kauas! Tässä kannattaa varmistaa, että ajovalo on oikein säädetty, ettei häikäise vastaantulevia. Ei vitsiä J Näin yökalauskin onnistuu turvallisesti.

Mikä ei minulle henkilökohtaisesti miellytä, ja minkä aion itse vaihtaa, ovat kahvat. Se on makuasia, mutta minusta ne eivät tunnu hyviltä. Lyhyet, melko kovasta muovista tehdyt tapit tuntuvat tässä todella epäluontevilta. Mutta se on "valittamista korkealla tasolla", ja olen aina vaihtanut kahvat jokaiseen uuteen pyörään. Miksi siis rikkoa vanhoja tapoja?

Kaiken kaikkiaan olen täysin tyytyväinen Wayfareriin ja odotan innolla tulevia retkiä ja kalastusmatkoja sen kanssa." --- Thomas Meyer